Tapasimme viime viikolla kotikulmillamme
manchesteriläisen Tonyn. Tony on tällä haavaa asunut Etiopiassa 1,5 vuotta.
Aiemmin hän jojoili Englannin ja Etiopian välillä, nyt hän asuu täällä pysyvästi.
Tony on varsinainen primus motor. Hän on perustanut tänne Addis Abebaan kaksi
koulua ja vireillä on monta uutta hanketta.
Kadulla törmätessämme kyselimme koulusta ja
systeemistä yleisesti. Tony kutsui meidät tutustumaan omiin kouluihinsa ja sen
vierailun vuoro oli tänään.
 |
| Tony jakaa tuliaisiksi tuomiamme keksejä |
 |
| Kaikki halusivat kuvaan :) |
Varsinaisesti hyötyaspekti meistä oli se, että
Jussi on työskennellyt useita vuosia sellaisten lasten ja nuorten kanssa,
joiden haasteina ovat erilaiset neurologiset ja psykoneurologiset vaikeudet.
Yritimme esittää asiamme selvästi niin, että mielellämme tarjoamme apua ja vinkkejä,
jos sellaisia tulee mieleen, mutta näin kyhyessä ajassa emme sen enempää voi
tarjota. No, niin ja näin, meidät otettiin vastaan kuin kuninkaalliset vieraat,
meidät esiteltiin kaikille eurooppalaisina guruina ja koko koulu opettajineen
ja oppilaineen marssitettiin ohitsemme. En olisi varmaan ihmetellyt, vaikka
meille olisi esitetty kunniaksemme hiottua tanssikoreografiaa ja vaikka meitä
olisi puhuteltu Rakastetuiksi Suuriksi Johtajiksi. Niin absurdilta ylisanat
kuulostivat. Erääseen luokkahuoneeseen tuotiin pällisteltäksemme
erityisoppilaita ja kaipa Tony sitten kuvitteli, että kun me Suuressa
Viisaudessamme vain katsoisimme lapsiin päin, niin keksisimme, kuinka heitä
voisi auttaa. Tai miksemme saman tien vaikka parantaisi heitä? Laskisi kättämme
lapsiraukkojen otsalle ja antaisi suunnattoman voimamme ja viisautemme
koskettaa heidän riivattua mieltään? Jussi kyllä kirjoitti muutamia yleispäteviä
ohjeita, jotka otettiin ihastunein huokauksin vastaan. Toivottavasti näistä
muutamista neuvoista on heile apua.
 |
| Jussi kirjoittaa neuvoja erityislasten kanssa toimimiseen |
Pappa sen sijaan oli muutaman päivän
tutustumassa 230 km päässä Hosanassa kuurojen kouluun (sisäoppilaitos). Koulu
teki häneen suuren vaikutuksen, joten olemme luultavasti kaikki menossa sinne
viikonlopuksi. Riippuu tosin hiukan Jussin jaksamisesta ja fiiliksestä.
Aurinko, valo, melu, ruokavalio jne (joku/jotkut näistä tai kaikki yhdessä)
tuntuu olevan tosi raskasta Jussille. Tai ehkä nämä uupumuksen oireet ovat vielä
jotain jälkimaininkeja mahataudista. Tai jotain.
 |
| Tytöt (hmm...) ompelevat vaatteita myyntiin |
 |
| Matkan varrella Hosanaan on näkemisen arvoinen kraaterijärvi |
 |
| Hosanan koulun piha |
 |
| Koulukeittiö |
 |
| Tyttöjen keskeneräinen asuntola |
Hosanan kuurojen kouluun tulee lapsia ympäri
Etiopiaa. Yhteensä koulussa on oppilaita n. 200. Tällä hetkellä poikia on
oppilaina enemmän kuin tyttöjä, mutta se johtuu vain siitä, että poikien
asuntolassa on enemmän tilaa. Tyttöjen asuntolaa ollaan laajentamassa parasta
aikaa, mutta koska homma tapahtuu avustusvaroin ja vapaaehtoistyövoimalla, niin
tulokset eivät ole aina kovin nopeasti nähtävillä.
Etiopiassa kaikki erityislapset eivät aina saa
tarvitsemaansa apua. Hallituksen kouluissa on yhdessä luokassa jopa 80 lasta,
joten oppiminen niissä olosuhteissa on äärimmäisen haastavaa kenelle tahansa.
Erityistä tukea tarvitsevat lapset voivat jäädä käytännössä lähes täysin ilman
koulutusta niissä olosuhteissa. Eikä ole ollenkaan harvinaista, että
erityislapsi elää koko lapsuutensa ja nuoruutensa kodin seinien sisäpuolella.
Vanhemmat tuntevat usein häpeää ja yhteisökin voi hyljeksiä heitä, koska
varsinkin maaseudulla kouluttamaton väki voi ajatella poikkeavuuden olevan
rangaistus perheen pahoista teoista.
