Sinisen Niilin putoukset

Sinisen Niilin putoukset
Etiopia ei ole vain kuivuutta

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Addiksen hylätyt lapset


Jussi sairastui mahatautiin uudemman kerran. Tosin hän itse päätteli, että edellinen tauti taisi olla kuitenkin enemmänkin auringosta ja kuumuudesta johtuva kuin suoranaisesti mistään pöpöstä, tämä uudempi tauti oli sitten ihan oikea puhdasoppinen mahatauti. Eli matkailijan sairastaminen Vol 2 on nyt saavutettu ja ohitettu.

Kävin isäni kanssa suomalaistuneen ystävämme tädin luona kylässä täällä cityn laitakaupungilla. Hauska juttu, kun vaan ajattelimme mennä tervehtimään, niin täti otti yllätysvieraat ystävällisesti vastaan, alkoi paahtaa kahvipapuja ja jauhaa niitä, laittamaan injeraa lisukkeineen ja tämän jälkeen touhuta vielä lisää kahvia. Lyhyestä piipahduksesta sukeutui siis monen tunnin vierailu. Täti lähetti Jussille mukanamme riisiä, jonka pitäisi parantaa kaikenmaaiman mahataudit sen tien. Jussi tosin söi mielummin kauravelliä, mutta tarkoitus oli betam conchu, eli tosi hyvä. 
Valmiit kahvipavut ovat kauniin ruskeita



Betam conchu!
Ruoanlaittoa. Takana kahvipapujen paahtamista, etualalla kattilassa gomenia


Tästä sairastamisesta johtuen nyt kuitenkin olemme me lapset jääneet Addis Abebaan keskenämme ja isämme lähti eilen yksin Hosanaan. Illalla hän jo soitteli, että siellä on tosi hienoa ja matkalla olivat nähneet apinoita, antilooppeja ja erikoisia lintuja ja hyenat vaeltelevat koulun hyena-aidan takana. Muutaman päivän päästä meillä kaikilla on tarkoitus kulkea samaan suuntaan, joten toivottavasti elukkanäkymät ovat yhtä moninaiset. 
Haukka vaani näitä kissanpentuja, mutta onneksi pääsivät piiloon


Täti tuli tänne meille nyt, kun me lapset olemme vailla isää. Hän toi mukanaan kaikki kahviseremoniaan tarvittavat kymmenet tarvikkeet sekä tuoreita vihanneksia ja yrttejä tehdäkseen ruokaa ja Jussille parannusrohtoja. :D Jussi ei saanut syödä gomenia, joka on oma ehdoton injera-herkkuni, eli injeran päälle laitettavista sooseista paras; Vihannesmuhennos, joka on maultaan kirpeän pehmeä ja raikas. Mutta Jussi ei sitä saanut maistaakaan, vaan häntävarten paahdettiin kahvipapuja ja lopulta kaikkien vaiheiden jälkeen valmiiseen kahviin tökättiin denadam-nimistä (suomeksi “Aatamin parantava yrtti”) yrttiä, joka prantaa ilmeisesti vaivan kuin vaivan. Jussi kertoi yrtin maistuvan kahvissa voimakkaasti. Kyllä Jussi kaksi kupillista joi tuota ihmelääkettä ja tänään on viimeinenkin taudin jäänne kaikonnut, eli kiitos Aatamille ja parantaville yrteille.

Eilen illalla sähköt olivat poikki laajalta alueelta. Kävimme illalla kävelyllä. Aika hauskaa, kun kaupunki oli muuten pimeä, mutta joissakin isommissa kaupoissa tai hotelleissa oli omat generaattorit, joten ne loistivat pimeyden keskeltä. Autojen valot valaisivat tietä ja katukauppias myi pressunpalan päällä kenkiä kännykän valossa. Pysähdyin katsomaan kerjäläisnaista, joka nukkui tien laidalla pienen vauvansa kanssa. Kummatkin olivat sikeässä unessa kaikkien ihmisten, kauppiaiden, autojen, eläinten, pölyn ja lian keskellä. Pieni, kaunis, paahdetun kahvipavun värinen vauva äitinsä kainalossa.