Parin päivän aikana olemme ehtineet monen moista. Kävimme suomalaisten lähetystyöntekijöiden
vieraana täällä Addis Abebassa. Tapasimme itseasiassa onnekkaasti melkein
kaikki Etiopiassa työskentelevät lähetystyöntekijät, koska juuri nyt sattui
olemaan heidän vuotuinen kokoontumisensa “päämajassa” Mekanissan alueella.
Vietimme tosi kivan juhlan heidän vieraanaan. Tarjolla oli injeraa erityisen
herkullisine lisukkeineen, jälkkäriksi kakkua. Sheratonista saa kuulemma
kaupungin parhaat baakelsit. Etiopiassa on n. 20 suomalaista lähetystyöntekijää.
 |
| Kuvassa tiedotussihteeri Sari, Suomeen Tuusulan seurakunnan vieraaksi kohta matkaava Dawid ja samovaari |
 |
| Heidi Hosanan kuurojen koulusta |
Pääsemme käymään Hosanaan kuurojen koululle tutustumaan heidän työhönsä. Lähdemme
lauantai-aamuna, palaamme maanantai-iltana. Matka vie yhden kokonaisen päivän,
eli perillä vietämme sunnuntain. Toivottavasti koululla on sinäkin päivänä
jotain ohjelmaa, ettemme tyhjää rakennusta vain mene pällistelemään. Lähdemme
lauantaina siksi, että pääsemme toiseen suuntaan työntekijöiden kyydillä.
Takaisin tulemme bussilla. Reitti on kuulemma todella kaunis, mutta
hermojaraastava. Tie kulkee vuoristoisia kapeita teitä. En viitsinyt tähän väliin
kommentoida omaa rohkeuttani automatkoilla. Bussissa alan aina nieleskellä, kun
kuski suoralla tiellä kiihdyttää yli 60 km/h. Nimittelen mielessäni ylinopeutta
ajavia kuskeja itsemurha-ajajiksi ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että
nopeusrajoitus on korkein mahdollinen nopeus, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä.
Täällä pelkästään kaupungissa saa auton kyydissä istuessa aiheutettua
itselleen ihan tarpeeksi hengenahdistusta ja sydämentykytystä. En yhtään
ihmettele, että lähes kaikissa autoissa (takseissa, busseissa,
yksityisautoissa) on etuikkunaan liimailtu pyhimyksen kuvia ja peileistä
roikkuu ristejä. Kyllä niillä kyydeillä tulee helposti korkeammat voimat
mieleen. Paluumatka lähetystyöntekijöiden luota takaisin asunnollemme Haya
Huletiin oli varsinainen kokemus. Taksi oli n. 40 v vanha, merkistä ei ollut
mitään varmuutta. Matkan varrella ei ollut kummempia mäkiä, mutta niissä
kohtuullisissakin nousuissa taksi meinasi kertakaikkiaan hyytyä kesken matkan.
Ovi pysyi kiinni jollain rautalangan ja eristysteipin liittoumalla, ikkuna sen
sijaan ei tietenkään mennyt kiinni ollenkaan. No, miten olisi mennytkään, eipä
siinä mitään veiviäkään ollut. Ensin olin iloinen, että ikkuna oli auki, koska
kuski haisi niin voimakkaasti partavvedelle, mutta jo alkumatkasta huomasin,
että ehkä se olisi kuitenkin ollut helpompi kestää kuin ruuhkaisen
suurkaupungin pakokaasut ja ikkunoista sisääntyöntyvien kerjäläisten kädet ja
kasvot. Kesken matkan kuski pysähtyi pari kertaa omille asioilleen. Hän
vain ysähtyija häipyi noin vain.
Reissujen selityksiä tarjoili kuskin vaimo, joka istui koko matkan takapenkillä.
He viettivät siis sillä lailla pariskunnan laatuaikaa. Hassua.
 |
| Maailmanlopun taksi |
Tänään aamupäivällä kävimme matkatoimistossa neuvottelemassa mahdollisesta
retkestä, joka alkaisi ehkä ensi viikolla. Alustavasti mietimme muutaman päivän
reissua, jonka aikana kävisimme muutamassa kohteessa eri puolella Etiopiaa.
Mutta siitä ei olla vielä mitään päätöksiä tehty. Tänään iltapäivällä kävimme
kansallismuseossa ja leijonatalossa.
 |
| Lucy was here |
 |
| Teoksen nimi on "How long". Taiteilijaa en valitettavasti muista. Upea maalaus. |
Kansallismuseo oli tosi mielenkiintoinen,
leijonatalo masentava. Ajattelin, että jos tyttäreni, tuleva eläinlääkäri,
olisi täällä, niin hän kyllä hoitaisi asiat niin, että leijonille
rakennutettaisi isommat ja virikkeellisemmät häkit, eivätkä antiloopitkaan
joutuisi elämään aitaukseen heitettyjen roskien seassa.
 |
| Leijonatalon vessa. Mmmm.... |
Olen varmaan jo kehunut paikallisopastamme Mayetia. Mutta en tarpeeksi. Kärsivällinen,
alati hyväntuulinen ja huumoritajuinen, huolehtivainen ja lempeä Mayet on
todellakin maan päälle laskeutunut enkeli.
Illat ovat lempeän lämpimiä. Kun aurinko laskee, niin taivaalle syttyy
tuhansia tähtiä. Valosaaste ei ylety täällä Afrikan sydämessä ja ihmisen alkukodissa
kovin ylös.
