Sinisen Niilin putoukset

Sinisen Niilin putoukset
Etiopia ei ole vain kuivuutta

tiistai 26. helmikuuta 2013

Sairaanhoitajana kehitysmaassa





Sairaanhoitajana kehitysmaassa

Täällä on tällä hetkellä täysiaurinko ja yöllä täysikuu. Poltin eilen itseni sen verran mallikkaasti, että vietin koko päivän sisällä aurinkoa piilossa. Suhaillessani pihalla jo muutaman sekunnin auringonpaiste tuntui iholla kuin olisin ollut liekitettävänä vartaassa. Vähän sellainen savustettu porsas -olo tuli, kun tutun tuttumme Solomon tuli tänän käymään meillä. Naama punaisena ja kuorrutettuna after sunilla olin valitettavan räikeä vastakohta asialliselle pukuun pukeutuneelle Solomonille. Vaikutelmaa ei varmaan yhtään parantanut se, että Solomonin tullessa olin vielä yöpuvussa ja veljeni voihki sängyssä mahataudissa. Lisäksi tukkani on aivan säädyttömän likainen, koska en ole päässyt kunnolla suihkuun Suomen jälkeen. Onneksi Solomon oli herrasmies, eikä sanonut mitään. Greetings from Finland. Very nice to be here.

Tarkkarajainen punastumisraja johtuu kassin kantamisesta koko ajan samassa asennossa :)
Tänään täällä tosin kävi putkimies, joten suihkun pitäisi nyt toimia. Systeemi oli kyllä jälleen niin monimutkainen (vähän niinkuin se postinjakelu-systeemi täällä), että saa nähdä, osaanko mennä suihkuun ollenkaan. Tähän asti olen peseytynyt sillä lailla, että olen ottanut vettä käteen ja läästinyt sitä sitten päälleni. Jotkut onnistuvat näyttämään ihastuttavilta aina, vaikka olisivatkin auringonpolttamia, erilaisten tököttien tahrimia ja virttynyt yöpaita päällä roikkuen, mutta valitettavasti en missään tapauksessa kuullu siihen marginaaliryhmään.

Putkimiehen lisäksi pihallamme hääräsi tänään puutarhuri. Tästä pihasta tulee tosi kaunis. Viihtyisä tämä on nyt jo, mutta kunhan puutarhuri saa urakkansa valmiiksi, niin muurin syvennyksiin ja levennyksiin tulee vielä istutuksia ja ruukkukasveja. Talon omistaja Sonya on oikea bisnesnainen. Hän on asunut ja työskennellyt 20 vuotta Saudeissa ja nyt on muuttanut takaisin Etiopiaan tekemään bisnestä keräämällään omaisuudella.
Puutarhuri

Kuten kaikki tietävätkin, niin valo ja pimeä vaihtuvat äkillisesti täällä päiväntasaajan tuntumassa. Auringon laskiessa uskaltauduin sen verran ulos, että kävimme isäni kanssa nettikahvilassa (veljeni oli koko päivän pahoinvoiva) ja vähän kävelyllä tuossa läheisellä pääkadulla. Pappa olisi halunnut ostaa katukauppiaalta ananaksia, mutta onneksi niitä ei ollut kauppiailla tarjolla. Aemmin tänään hän osti banaaneja ja olen varma, että häneltä pyydettiin n 20 kertainen hinta paikallisiin verrattuna. Mayetin pitää mielestäni olla mukana, kun ostelemme kadulta tavaraa. Eivät ne todellakaan voi maksaa täällä saman verran kuin Suomessa, vaikka ovatkin verrattomasti paremman makuisia. Annoin tästä kitkerää palautetta, jolloin syyllinen tunnusti, että oli antanut almuja yksin kävellessään myös kerjäläisille. Ei ihme, että naapuruston ihmiset jo tervehtivät häntä kätellen ja sanoen “ Hello, Mister Finland”. Kohtahan kaikki kerjäläiset juoksevat meidän perässämme, jos alamme rahaa heille syytämään. Se nyt on aivan saletti. No, suurin osa heistä ei pääse juoksemaan, kun ovat invalideja, sokeita tai raihnaisia vanhuksia, mutta on siellä ihan varmasti joukossa jokunen vikkeläkinttuinen lapsikin.

 Täällä ei ole ollenkaan katuvaloja (kumma kyllä), vaan pimeällä kaikki valo tulee autoista ja auki olevista liikkeistä. Omalla pihalla katselimme täysikuuta taivaalla. Sekin valaisee yllättävän hyvin, kun muuten on pimeää. Tunnelmaan sopii ihan hyvin naapuruston hökkelikylän koirat, jotka ulvovat kuuta.

Toivottavasti olemme pian taas kaikki terveitä ja voimme jatkaa lomaa täysipainoisesti. Tänään olen harjoittanut pääasiassa sairaanhoitajan työtä. Ettei totuus unohtuisi.



1,5 vrk punkan pohjalla ja Jussi on iskussa taas