 |
| Kympin seteli. Kyseinen yksilo paasi kuvaan siksi, etta oli niin kertakaikkisen likainen ja kulunut. En uskonut, etta tallainen raha kelpaisi enaa missaan. |
Ihmiset ovat täällä aivan äärettömän ystävällisiä.
Olemme yrittäneet jotenkin tottua siihen, että “vartijamme” Yerga on samalla myös
palvelijamme, ystävämme ja perheenjäsenemme. Kun joku meistä poistuu huoneesta,
niin jo kohta jälleen palatessamme paikalle Yerga tervehtii meitä kuin kauan
kadoksissa ollutta parasta ystävää halaamalla ja toistelemalla “My brother, my
sister, my father! Yeni wandem, yeni ehet, yeni abat!” Täytyy myöntää, että
ensimmäisenä päivänä moinen ystävällisyys oli äärimmäisen hämmentävää. Mitä se
haluaa? Pitääkö sille antaa rahaa, että se lähtee? Mikä sitä vaivaa? Suomessa
kukaan ei ole niin epäilyttävän iloinen koko ajan ilman laittomia päihteitä –
ja niitäkin mielellään sellainen kunnollinen Woodstock -annos.
Oppaamme, ystävämme ja paikallisenkelimme Mayet
on aivan uskomaton. Hän odottelee välillä tuntikausia meitä, hoitaa
taksikyydit, vie meidät tässä valtavassa kaupungissa minne vaan haluamme mennä
ja pitää huolta, että pääsemme ylittämään kadun turvallisesti.
 |
| Paikallinen pienyrittaja. |
 |
| Ajelimme tallaisilla takseilla koko eilisen paivan. Toyota Hiace kuljetti parhaimmillaan 16 ihmista kerralla ja enemmankin viela olisi varmaan otettu kyytiin. |
 |
| Pihallamme kasvaa avocadopuu. Tassa oksaltaan ennenaikasesti hypannyt avocado-lapsi :) |
 |
| Ortodoksikatedraalin kauniita lasimaalauksia. Tassa jarjestyksessa ensimmainen. |
 |
| Naita me olemme horppineet joka paiva. Tassa avocadoa, ananasta, baaania ja mangoa puristettuna. |
|
|
Kerjäläisiä on paljon. Yleensä ojentuvat kädet
lähinnä ärsyttävät, mutta muutaman pysähtymisen kerjäläisten kohtaaminen väistämättä
on aiheuttanut. Tänään kävelimme erään halvaantuneen vanhan miehen ohi,
joka raahautui kadulla eteenpäin käsiensä
varassa. Miehen toisessa jalassa oli kämmenen kokoinen märkivä haava, jossa
parveili kärpäsiä. Uaaah! Hetken ajan näin itseni mielessäni hoitamassa haavaa,
mutta kunnon valkoisen (tai no, ok, punaisen...) sortajan tavoin kävelin nokka
pystyssä ohi ja irvistelin vain mielessäni.
Eläinten ystävänä huomioni saavat myös laihat
koirat ja kissat, kaduilla tepastelevat kukot, aasit, vuohet ja lampaat. Siis tässä
on ne eläimet, joita olemme tähän asti nähneet ja ihan oikesti keskellä
kaupunkia. Kertakaikkiaan erikoista nähdä valtava lauma vuohia yhtäkkiä
tepastelemassa kadun kulman taakse.
Asuntoamme vastapäätä on oikein kiva ja
tunnelmallinen ravintola. Yerga kertoi, että siellä on tosi hyvää ruokaakin.
Menemme ehkä joku päivä syömään, mutta tänään olimme vain kahvilla ja teellä.
Yerga oli mukanamme (koska hän on nykyään meidän veljemme). Meiltä kaikilta
neljältä perinteinen etiopialainen kahvi tai mausteinen inkivääritee maksoi
Suomen rahassa n 70 snt. Päivittelimme, että missä muka Suomessa voisi istua
alle eurolla. Pikkuveljeni keksi vain yhden paikan, jossa se Suomessa on
mahdollista ja se on vessa. Jos näistä kahdesta paikasta saa valita, niin
valitsen kyllä vastapäisen ravintolan.
