Sinisen Niilin putoukset

Sinisen Niilin putoukset
Etiopia ei ole vain kuivuutta

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Lalibela



Käväisimme Jussin ja Mayetin kanssa Lalibelassa yhden yön reissulla. Odotukset Lalibelan suhteen olivat jo valmiiksi korkealla, mutta paikka ylitti odotukset monin kertaisesti. Maisemat olivat käsittämättömän mahtavat; Lalibela sijaitsee lähes 3000 m korkeudessa keskellä jylhiä Lastan vuoristomaisemia. Makes you feel small.
 
Lalibela, aiemmlta nimeltään Roha, oli maan pääkaupunki 1000-luvulta 1300-luvulle Zagve-dynastian aikana. Nykyinen nimi on annettu dynastian kuuluisimman kuninkaan mukaan. Legendan mukaan kuningas Lalibela oli kruununperimysjärjestyksessä vasta toisena isoveljensä jälkeen. Lalibelan äiti aavisti monista pienistä ennusmerkeistä jonain päivänä nuoremman poikansa nousevan valtaan. Lalibelan isovelikin kuuli ihmisten puhuvan hänen pikkuveljestään tulevan jonain päivänä jotain erityisen suurta ja merkittävää ja yritti tappaa Lalibelan myrkyllä. Lalibela ei kuollut, vaan vajosi kolmeksi päiväksi uneen, jonka aikana enkelit kuljettivat hänet taivaaseen ja näyttivät näyn kivikirkoista. Lalibelan herättyä unestaan hänen isovelensä sai myös näyn, jonka mukaan hänen tuli palvella Lalibelaa.

Pian Lalibelan kruunajaisten jälkeen hän kutsui luokseen parhaat ammattimiehet suunnittelemaan kivikirkkoja ja uskomatonta kyllä; N. 1000 vuotta sitten äärimäisen vaikeiden kulkuyhteyksien takana sijaitsevassa (silloisessa) Rohan kaupungissa aloitettiin mittava rakennusurakka, jonka valmistumiseen ei mennyt kuin 25 vuotta. Selitys ripeään tahtiin piilee yksinkertaisesti miestyövoimassa; Lalibelan mahtavia kirkkoja oli rakentamassa parhaimmillaan jopa yli 60 000 miestä.


"Tie taivaaseen"

Kuvassa oppaamme Tamiru



Lalibelassa kirkkoja ei ole rakennettu ylöspäin maan kamaralta, vaan päin vastoin alaspäin. Eli suomeksi siis kirkot on hakattu kallioon. Kaikki kirkot on kaiverrettu kalliosta niin, että ne ovat yhtä kiveä. Kirkkojen lisäksi Lalibelassa on korkealla vuoristossa sijaitseva luostari, joka on edelleen toiminnassa. Luostarissa emme käyneet, koska kipuamisessa olisi mennyt koko päivä ja me olimme paikalla vain yhden yön yli. Luonnollisesti kaikki nähtävyyksien pällistely on paras sijoittaa päiväsaikaa, koska pimeän tullen ei näe näitä Unescon maailmanperintökohteita sen paremmin kuin jyrkkiä vuoristopolkujakaan. 

Pappeja ja diakoneja


Reissu oli kokonaisuudessaan ihana kokemus. Maisemat olivat parhaat ikinä ja kirkoissa ravaaminen avarsi kovasti maailman- ja kirkkohistorian tietämystä. Meillä oli tosi hauska ja ammattitaitoinen opas Tamiru ja hotellihuoneemmekin oli siisti, luonnollisesti ihastuttavin vuoristonäkymin. Täytyy silti sanoa, että autolla ajelu pitkin kiemuraisia voristoteitä sai pulssin nousemaan aika pitkäksi aikaa. Tarara conchu, mieda betam conchu, eli vuori hyvä, tasainen paras. :)
Me kolme, eli minä ja kaksi veljeäni :)