|
Matkalla Hosainaan |
|
Hosainan tori |
Kävimme viikonloppureissulla
Hosainassa (suomeksi “Pyhä mies tulee”). Tutustuimme kuurojen kouluun (samaan,
johon pappa oli tutustunut jo viikko sitten, kun itse olin Jussinhoitajana
Addiksessa) ja kävimme kuurojen ammattikoululla parturi- kampaamolinjalla
saamassa ensiapua pärstäkertoimiimme.
|
Kuurojen koululta |
Sunnuntaina rytkyytimme 2 tunnin matkan
(eli n 40 km) epätoivoista maantietä pitkin
sisämaahan Kimbithsoon osallistuaksemme uuden hiippakunnan
perustamisjuhlaan, eli suomeksi muotoillen hengelliseen rahankeruujuhlaan.
Osallistujia oli arviolta n. 6000. Me valkoiset sortajat istuimme telttakankaan
alla varjossa, kun juhlaväestä 99% istui tuntikausia auringonpaahteessa.
Kanssamme kankaan alla penkellä istui kirkon ylin johto. Uusi hiippakunta sai
lahjaksi paitsi raha, myös ärkiä, lampaita, vasikoita, voita ja hunajaa. Eläimiä
lahjoitettiin 170 kpl. Riemuitsin jo mielessäni, kun näin sieluni silmin
onnelliset elukat kirmaamassa kirkon omistamilla niityillä ja syömässä vatsansa
täyteen herkkuruohoa. Saman päivän iltana kuulin, että kaikki elukat vietiinkin
suoraan teurastettaviksi ja että kirkko sai lihasta hyvät rahat. Olivat
kuulemma jo etukäteen sopineet monen ravintolan ja lihakauppiaan kanssa
kaupoista. Just just.
Lapset ilmeisesti kuvittelivat
valkoisen käden kosketuksen tuovan jotain siunausta, tai ehkä he ajattelivat
hyväosaisuuden tarttuvan. Sillä hyväosaisiahan me olemme. Jo se, että on
ruokaa, on ehdoton etuoikeus. Sen lisäksi ilmainen koulutus, toimiva terveydenhoito
ja puhdas juomavesi kyllä antavat elämään niin hyvät lähtökohdat, että häpeällistä,
jos joku ei sitä ymmärrä.
|
Hiippakunnan perustamisjuhla = rahankeruuta |
Matkan varrella Hosainasta
Kimbitshoon näimme lukemattomia majoja. Ehdottomasti suurin osa Etiopian
maalaisväestöstä (itseasiassa melkein kaikki) asuvat yhä perinteisissä
majoissa. Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole mitään ala-arvoisia
asuinpaikkoja, vaan monesti ne on tehty huolella ja viimeistelynä kalkittu
majan seinä on maalattu kauniilla perinteisillä tai eläinkuvioilla. Majat ovat
varallisuudesta ja perhekoosta riippuen yllättävän suuriakin. Jos perheellä on
enemmän karjaa, eli heidän pääasiallinen tulonsa on karjan kasvattaminen, niin
majoja voi olla useampikin, tai sitten karjalle on rakennettu ulos oma
erillinen aitauksensa, jossa joku vartioi eläimiä yöllä.
Maja voidaan kuvitella jaettavan
neljään osaan, siten sen toimintaperiaatteen voi parhaiten ymmärtää. Sisään
tullaan pääovesta, jonka vastakkaisella puolella on toinen ovi, joka johtaa
puutarhaan. Täällä päin viljellään hyvin paljon valebanaania, joka on siis
banaanin sukulainen, mutta ei tuota hedelmää. Valebanaanin pehmeän ruoko-osan
voi syödä sellaisenaan, vaikka se kyllä maistuu vain makeahkolle pehmeälle
puulle, tai sen voi jauhaa puuromaiseksi seokseksi. Tämän seoksen annetaan käydä
maakuopassa jopa muutaman kuukauden ja loppujen lopuksi siitä valmistuu täkäläistä
herkkujen herkkua, joka maistuu oksennukselle, mutta on aivan parasta
juhlaruokaa, jota tarjotaan vain arvokkaimmille vieraille. Lisäksi valebanaanin
lehdet kuivatetaan ja niitä käytetään rakennusmateriaalina ja niistä
valmistetaan mm. nukkuma-alustoja. No, se valebanaanista. Lisäksi puutarhassa
viljellään omiksi tarpeiksi hieman vihanneksia. Itse majassa on pääovesta
katsoen ensimmäisessä neljänneksessä eläinsuoja. Jos elämiä ei ole paljon,
nukkuvat ne ihmisten kanssa samassa majassa omassa paikassaan. Ne ovat kiinni
poikkipuussa, mutta mitään väliseinää tms eristystä ei eläinten ja ihmisten välillä
ole. Vasemmalla puolella majan etuosassa on seurustelu- ja ruokailutila. Majan
takaosaa hallitsee tulisija ja ruoanlaittopaikka ja lisäksi naiset valmistavat
siellä esim valebanaanin kuivatuista lehdistä nukkuma-alustoja. Korkealla
vuoristossa voi olla joskus jopa pakkasta yöllä. Silloin lämpimin paikka nukkua
on karjasuojan lähellä.
Hosainan reissu oli kuin miniloma
keskellä lomaa. Hyeenat metelöivät öisin talon nurkan takana (tai no, ehkä ne
olivat hiukan kauempana, mutta ääni kuului tosi kovaa ja tuntui, että se tulee
ihan läheltä) ja saimme nauttia emerituslähetystyöntekijöiden Pirkon ja Juhan
vieraanvaraisuudesta. Pääsimme joka ilta eukalyptusklapeilla lämmitettyyn
suomalaiseen saunaan ja perjantaina saapuessamme eräs koulun opettajista oli
pyytänyt apulaistaan tekemään lihapullia ja perunamuussia. Mainiota!
Hosainassa luonto on monin tavoin
paljon lähempänä kuin täällä miljoonakaupungissa. Korppikotkat istusekelivat
puiden latvoissa tarkkailemassa laiskasti ympäristöä ja varsinkin illan tullen
pimeys oli täynnä kaikenlaisia ääniä ja tuoksuja.