Tänään ollaan vietetty viimeistä
kokonaista päivää täällä Uudessa Kukassa (=Addis Abeba).
Pähkäiltiin aamulla yhteisesti tuossa aamiaisen äärellä (mä
olen nyt parin päivän ajan ollut täällä kokkiharjoittelijana,
eli mä olen tehnyt sekä eilisen iltapalan että tämän päiväisen
aamupalan), että mikä olisi kiva paikka viettää tätä tärkeää
päivää.
Meinattiin ensin, että käytäisiin joissain museoissa,
mutta nämä Zauditun tytöt meinasivat, että ne voivat hyvinkin
olla tänään kiinni. Sitten Zauditu meinasi, että miksemme menisi
yhdessä eläintarhaan. Parin tunnin matkan päässä on erään
tarmokkaan australialaisen perustama varsin kelvollinen eläinpuisto.
No, Zauditu soitti tutulle
taksikuskille ja lähdimme ajelemaan huutotaksilla eläinpuistoon
päin. Zauditun tytöistä mukaan tuli vain Meron; Hanna ja Aster
jäivät opiskelemaan kotiin.
Matka itsessään oli tosi kiva, koska
maisemat sinne päin mentäessä olivat todella kauniit. Harmikseni
en ottanut valokuvia, koska kuvittelin, että tulemme takaisin samaa
reittiä, mutta valitettavasti emme sitten tulleetkaan. Näkyvillä
oli yhtä aikaa järvi, vuoria ja lehmiä laiduntamassa. Ne olivat
varsinaisia postikorttimaisemia, mutta nyt en valitettavasti pysyt
jakamaan niitä.
Pidin ensin vainn käsivartta
ikkunanpielessä. Sitten työnsin päänikin ulos nauttiakseni
maaseudun tuoksuista ja auringosta. Roikkuessani siinä pää kenossa
ajattelin muistuttavani hiukan niitä hauskojen kuvien pöljiä
koiria, jotka roikottavat päätään ja kieltään auton ikkunasta.
Ajatus oli huvittava, mutta jotta mielikuva olisi täydellinen, niin
työnsin kokeeksi kielenikin ulos suusta. Paha vaan, että juuri
siinä kohtaa sattui kuorma-auto ajamaan meitä vastaan, eli sain
suuni täyteen pölyä. Onneksi pidin kuitenkin silmiäni kiinni,
joten silmiin sitä ei mennyt. Tämä kokemus oli siis yhtä aikaa
hupaisa ja surkea. Se oli siis surkuhupaisa.
No, perille päästyämme meidät
pysäytettiinkin heti portilla. Vartija sanoi, että meidän pitää
soittaa johtajalle, että saammeko luvan mennä sisään, koska
paikassa on jo tänään niin paljon asiakkaita. Eläinpuistossa oli
kyllä portilla tiedotus, että sisään vain erillisen sopimuksen
mukaan, mutta meistä kukaan ei tiennyt, että sinne olisi pitänyt
soittaa etukäteen ja varata aika. Soitin johtajalle ja hän oli
varsin selväsanainen. Tiukka, mutta ystävällinen. Eipä se olisi
juurikaan harmittanut, vaikka retki olisikin ollut vain maisemien
katselemista, koska jo niissä riitti elämystä kerrakseen.
 |
| Kauniit maisemat |
En viitsi nyt enempää mainostaa
huonoja asioita, mutta sanotaan näin, että loppujen lopuksi homma
meni sillä lailla, että pääsimme sisään rahalla. Ja ihan
selvyyden vuoksi tarkennan vielä, että meillä reissulaisilla ei
ollut asioiden saamasta käänteestä aavistustakaan, ennenkuin se
kerrottiin meille. Meidän porukan korruptioraha oli
kokonaisuudessaan 100 Brr jaettuna kahdelle vartijalle.
Tämä korruptioon osallistuminen
aiheutti aivan suunnattomasti mielenliikutusta sekä päivän aikana,
että vielä yöhön asti. Vastustan korruptiota viimeiseen asti,
eikä siinä ole kysymys siitä, kuka maksaa ja minkä verran, mutta
asia on niin kertakaikkiaan periaatteitani vastaan, että mun oli
tosi vaikea olla siellä puistossa. Se oli ihan kiva paikka;
Hyvinhoidettu ja eläimillä oli reilusti tilaa, mutta... Niin. En
sitten protestoinut kuitenkaan. Kun meitä oli niin iso porukka ja
yleinen riemu asioiden järjestymisestä oli niin suuri, että en
sitten vaan kehdannut sitä iloa mennä pilaamaan omalla
nipottamisellani, mutta silti...
No, päivä oli ihan kiva. Maisemat
olivat kauniit ja pohdin syvällisiä asioita tämän jälkeen yöhön
saakka. Aamuyön pimeinä hetkinä sitten päätin, että saan ehkä
omaatuntoani helpotettua, jos reissun jälkeen kotoa otan yhteyttä
eläinpuiston johtajaan ja kerron, että olen tahattomasti
osallistunut tällaiseen toimintaan, jota en missään nimessä
hyväksy ja että olen pahoillani siitä. Lisäksi aion antaa puiston
omistavalle säätiölle lahjoituksena omaatuntoani helpottavan
summan. Munsta tää oli ihan järkeenkäypä anteeksipyyntö sekä
puiston johtajalle, että itselleni.
 |
| Dolo |
 |
| Siellä oli paviaanien lastentarha :D Isona he lähtee itekseen luontoon. |
Hyväksi päätökseksi reissulle
saimme katulapsellemme järjestettyä hoitopaikan ja ruokailut
kuntoon. Hänen asiansa ovat nyt järjestyksessä. Lapsi aloittaa
huomenna läheisessä koulussa (siis siellä on myös päiväkoti 6-v
asti). Ruokailut on järjestetty läheisen pienen ruokalan kanssa
vuodeksi.
Kiva, että tämäkin asia on nyt saatu
onnellisesti päätökseen. Tietysti lapsen elämässä on vielä
monta epävarmuustekijää (eli äiti), mutta huomisesta alkaen tämä
epävirallinen uusi pikkuveljeni käy koulua, hänet on rekisteröity
ja pappa on merkitty nyt ihan virallisesti maksajaksi. Ihan
valokuvaamossa asti käytiin ottamassa kuvat pappasta ja Matiaksesta.
Äidistä ei kuvaa tarvittu, vaikka hän on kuitenkinn yksihuoltaja.
Hassua, että tässä kohtaa vieras hyväntekijä ulkomailta on
tärkeämpi kuin äiti, jonka kanssa lapsi kuitenkin asuu.
 |
| Matiaksen äiti Buzunesh pappan ja Matiaksen kanssa |
Nyt vielä hetki yhteistä aikaa
ystävien kanssa ja sitten kotiin. Haikeaa, mutta kivaa. Sekin on
hiukan kaksipiippuista. Mulla on paljon tuliaisia kotiin.
Toivottavasti miellyttävät kotiväkeä, etteivät passita mua
takaisin ostoksille Merkatoon. :/
 |
| Zauditu ja pappa |
