Sinisen Niilin putoukset

Sinisen Niilin putoukset
Etiopia ei ole vain kuivuutta

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Johan on markkinat ja huomenna toripäivä

Käytiin torilla, eli kebejalla. Meillä kävi tosi hyvä tuuri reissun kanssa; Menimme aamulla koulun kautta (kävin katsomassa pappan tekemää uutta pöytää klinikalla) ja tapasimme sattumalta Binyamin, joka oli lähdössä töihin ajamaan basaazia. Niinpä pyysimme häntä kyytsäämään meidät torille ja paikallisena Binyam oli sitä mieltä, että meidän ei ehkä ole järkevää mennä itseksenne torille ryöstettäviksi tai vähintäänkin huijattaviksi. Olen täysin samaa mieltä!
Binyam ja kulkupeli

Torilla

Kahvia


Torilta emme ostaneet kovin paljon mitään; tuliaiskahvit ostimme, koska täällä on hintataso tosi paljon alhaisempi kuin Addiksessa (vaikka ei sielläkään kyllä rehellisyyden nimissä tietenkään kallista ole. Tai riippuu tuotteesta; Perinteiset käsityöt, ruoka yms on tosi halpaa, mutta statustuotteeet, kuten puhelimet, tietokoneet ja autot maksavat tosi paljon). Sen lisäksi kävimme ostamassa leipää (dabu) (yksi patonki 1 ETB, eli 4 snt/leipä), hunajaa (maar) ja käytiin kahvilassa. Näin kielenopiskelun puolesta huomaan muuten, että koska olen unohtanut espanjan kieltä jo niin paljon ja toisaalta oppinut amharaa, niin sekoitan välillä espanjan ja amharan sanoja keskenään. Binyamin äidinkieli on hadiakieli ja olen sitäkin tässä opiskellut minkä ehdin. Ja sen lisäksi tietysti viittomakieltä. Jos täällä viettäisi pidemmän ajan, niin oppisi kaikki nuo kolme täällä käytettävää kieltä, eli etiopian valtakielen amharan, tämän alueen kielen hadian ja kuurojen koululla oppii väkisinkin viittomaan. Tosi kivaa. Nyt mä osaan jo amharaksi vastailla hyvänpäivän toivotuksiin ja kuulumisten kyselyihin ja keskustella hiukan säästä (ihan niinkuin siinä kauheasti puhumista olisi; Ainahan täällä paistaa aurinko ja pari kk vuodesta sataa) ja sen verran osaan jo eri ruokiakin, etten ihan turhan yksipuolisella ruokavaliolla joutuisi olemaan, jos se siitä olisi kiinni. Kirjaimia kylläkään en tunnista yhtään, ne on kaikki aivan käsittämättömiä kiekuroita. Hadian kieltä kirjoitetaan länsimaisin aakkosin. Saisivat tehdä saman tempun amharan kielelle. Sitten sitä voisi opiskellakin.

Aasit

Aasit

Pappalle tuli mieleen, että joskohan jostain löytyisi pyörä, jonka voisi viritellä matkalaukun irronneen pyörän tilalle ja Binyam tiesi onneksi ihan täsmälleen, mistä sellaisenkin voisi löytää. Pappa korjaili vapaapäivän ratoksi matkalaukun pyöränsä kuntoon.
Ostin teetä, teemaustetta ja hunajaa. Osasin käydä kauppaan amharaksi koko ostosreissun verran! :))

Matkalaukun korjausta

Valmis!!!!


Tosi hieno homma, että satuimme törmäämään Binyamiin. Paitsi että hän on paikallinen ja osasi roudata meitä pitkin poikin, niin hän on myös tosi kiva ja huolehtivainen ja verrattuna ihanaan Mayetiin Binyamin ehdottomana etuna on myös se, että hän puhuu englantia tosi hyvin (ja vähän suomeakin hän imuroi tämänkin päivän aikana). Ensi viikolla menemme joku päivä hyeenajahtiin. Tai no, ei niitä paljon jahdata tarvitse, mutta Binyam sanoi, että jos me tulemme joku ilta koululle kahdeksan jälkeen, niin voidaan mennä istuskelemaan siihen kahvilan kieppeille vaikka ja kyllä niitä kuulemma näkee ihan joka ikinen ilta, että hyeenojen näkeminen on helmpompaa kuin olla näkemättä, jos on ulkona illalla. Huomaa muuten selvästi, että täällä maalla, jossa on hyeenoja paljon, niitä ei pelätä ollenkaan. Addiksessa niitä näkee vähemmän ja niitä pelätään enemmän. Viimeisellä viikolla, kun asumme Kotebessa Addiksessa, niin olemme myös niin laitakaupungilla, että olemme ihan hyeenojen naapurina.

Ajelimme siis basaazilla koko päivän. Palatessamme Hosainankotiin pappa lähti vielä kenkienplankkaukseen ja vaeltelemaan lähistöllä. Oli päässyt biljardiporukkaan mukaan ja kerjännyt maistiaisia lettujen tapaisista lättänöistä, joita olivat paistaneet jossain sivukujilla.
Lätynpaistoa



Tänään on olllut kaikenlaista kivaa elämystä. Oli hauskaa. Betam cocnchu zari, sanoin Binyamille. ”Ihana päivä”, vastasi Binyam. :D