Vähiin käy ennenkuin loppuu

Oleskelumme Hosainassa alkaa olla viittä vaille valmis. Ihmeen nopeasti aika on mennyt. On ollut ihan tosi kiva olla tuolla koululla ja eipä tämä kesästä nauttiminen muutenkaan tietenkään hassumpaa ole. :) Täytyy myöntää, että on kiva tunne, kun osaa ja pystyy (siis joskus osaa ja ehkä vielä harvemmin jopa pystyykin – mutta silti!) auttamaan jotakuta. Mulla on kunnianhimoisena toiveena, että jotkut muistaisivat, miten varpaanvälien hautumia ja kovettumia voi hoitaa helposti ja turvallisesti. Myöskin toivon, että jonkinlainen yleinen terveystieto juurtuisi mahdollisimman moneen. Se ei kylläkään ole mun työmaani, vaan Binyamin heiniä, mutta me ollaan keskusteltu Binyamin kanssa paljon, että mikä on tärkeää ja mitä asioita erityisesti pitäisi painottaa. Binyam on huipputyyppi, uskon, että hän osaa viedä asiaa pikkuhiljaa eteenpäin niin, että jonkinlainen suomalais-etiopialaisittain ymmärrettävä maalaisjärki kasvaisi edes joillekin. Että auringosta ei tule kuuroksi ja että flunssaan ei tarvii toisena päivänä aloittaa antibiottikuuria jne. Ihan perusjuttuja.

Potilas tulossa vo:lle. 

Tender loving care auttoi

Näiden viimeisten päivien aikana ollaan käyty visiitillä meidän vastapäätä sijaitsevassa päiväkodissa. Pappa antoi käydessämme pahaa, että saavat seuraavaksi päiväksi ostaa kaikille lapsille teetä ja leipää.

Pienet ilot

Itetun poppoo

Keskiviikkona oli näytelmän ensi-ilta. Se meni tosi hyvin. Lapset ovat harjoitelleet ahkerasti ja osasivat eläytyä upeasti. Tarina tuli kaikille varmasti tutuksi ja sekä näyttelijät että katsojat osaavat varmaan nyt liittää opetuksen omaan elämään elävämmin kuin ennen. 

Ollaan tavattu paljon kivoja ihmisiä ja en voi olla iloitsematta myös Ihanaasta, joka on aivan harvinaisen älykäs aasi. :) Katsokaas, Ihanaa on aina kauhean iloinen, kun tulen tervehtimään häntä. Hän seisoo paikoillaan ja Ihanaan kylki väreilee, kun hän nojaa muhun. Ekalla kerralla, kun me vähän tutustuttiin, niin Ihanaa näykki mun paitaa, koska se oli tietty aasien kesken ihan hurjan hauska leikki. Mutta kun mä sanoin yhden kerran Ihanaalle, että ”Eeeiii saa purra”, niin tietty Ihanaa ymmärsi heti, että aijuu, tää ei ookaan ihmisten mielestä yhtä hauskaa. Ja siihen se jäi. Eilen mä sanoin pappalle, että mä voisin ottaa hänestäkin kuvan Ihanaan kanssa, mutta ei Ihanaa ollukaan yhtään samaa mieltä. Ihanaa yritti koko ajan purra pappaa, koska Ihanaa tietää, kuka on sen ystävä oikeasti ja kuka yrittää vaan saada itestään turistikuvan maailman ihanimman aasin kanssa. Että ei siitä kuvasta sitten kovin hyvä tullut.

Ihanaa tajuaa, kuka on kaveri oikeesti ja kuka haluaa vaan feikata

Tässä viimeisimpien päivien aikana ollaan käyty kuurojen papin luona kylässä, eli pappi Baherun vieraina. Baheru on aika usein tuolla koululla. Tosi lempeä ja hyvä ihminen. Uskoisin, että kaikki tykkää hänestä.

Tie pappi Baherun luo

Oltiin viimeisen viikonlopun kunniaksi vielä Binyamin kyydillä kaupungilla. Käytiin tutustumassa paikallisessa myllyssä, teetettiin kuvia koululle ja tutuille muistoksi ja ostettiin teemaustetta tuliaisiksi.

Sunnuntaina järjestettiin tytöille samanlainen siisteyskilpailu kuin pojilla oli viime viikonloppuna. Tytötkin saivat pohjanmaalaisten käsityöihmisten kutomat sukat palkinnoksi ja sen lisäksi voittajatupa sai yhteiseksi ihan oikeaa shampoota ison pullollisen. (paikalllinen saippua on niin täynnä kemikaaleja ja hajusteita, että monen koululaisen päänahka kutiaa kovasti) voittajat pääsivät tietysti myös koulun kahvilaan nauttimaan palkintojuomat oman valintansa mukaan. Viimeksi, kun olimme poikien kanssa, niin koko porukan kahvit yms maksoivat yhteensä 60 Brr, eli hiukan reilut 2 e. Poikia oli 9 ja tuomariston jäseniä 3 sekä minä itse riippumattomana lehdistön edustajana, eli ottamassa kuvia. Ei kauhean kallista siis 13 ihmisen kahvilalaskuksi!