Viikonloppu

Aasi Ihanaa

Penna Pelottoman karuselli :D

Koululla teurastetaan kerran kuukaudessa härkä. Tämä tapahtuma on aina viikonloppuna, koska muina päivinä oppilailla ei ole aikaa osallistua häppeninkiin. Isoimmat oppilaat hoitavat teurastuksen ja nylkemisen ja paloittelevat lihan teurastuspaikalla isompiin ruhonpalasiin, jotka kuljetetaan IKEAn kasseissa (jep, IKEAn kassit on täällä varsin käyttökelpoista tavaraa ja niitä tuodaan Euroopasta joka reissulla) niityn poikki koulurakennuksen eteen. Ulkona isommat opppilaat hakkaavat kirveellä osat pienemmiksi ja sen jälkeen ne kannetaan sisälle, jossa seuraavaksi isoimmat erottelevat lihat luista. Sen jälkeen isot lihapalat siirretään pöydille, joissa montakin luokka-astetta tekee aikaavievimmän työn, eli lihan suikaloimisen pienempiin palasiin. Tässä touhussa on monta luokka-astetta. Kaikkein piemimmät oppilaat eivät ole mukana veitsihommissa, vaan he lajittelevat linssejä. Mulle tuli tästä mieleen Kultakutri ja Kolme karhua. On suurensuuret (teurastajat), melko suuret (jotka pilkkoo kirveellä ruhon pienemmäksi), melko suuret (jotka erottelee lihan luista), keskisuuret (jotka suikaloi lihan), melko suuret (jotka kuljettaa kasseja ja astioita pihalta taloon ja talosta toiseen) ja pienen pienet (jotka lajittelee linssejä).

Tämä on todellista lähiruokaa ja eläinten ystävänä olen sitä mieltä, että tällainen elämä on eläimelle eettisempää kuin tehotuotanto, jossa ensin elukat elävät elämänsä lähinnä sisätiloissa ja lopulta teurastus hoidetaan teurasauton ja liukuhihnaeliminaation kautta niin koneellisesti kuin mahdollista. En halunnut mennä katsomaan härän teurastamista, mutta kyllä tommonen elukan lopettaminen on inhimillisempää kuin länsimainen tapa. Härkä vaan talutettiin läheiselle niitylle ja taitava teurastaja pisti sen hengiltä kerralla, nopeasti ja kivuttomasti. Vaikka toki ymmärrän senkin, että käytännössä olisi hiukan hankalaa, jos joka kerrostalon pihalla Suomessakin kesät talvet pistettäisiin hengiltä elukoita. Ajatelkaa nyt vaikka joulua edeltävää siivoa katujen varsilla!

Täällä Etiopiassa liha syödään perinteisesti mahdollisimman pian teurastamisen jälkeen, mutta koululla lihojen pitäisi riittää kuukaudeksi, joten paloitellut lihat pakastetaan kerta-annoksiin. Koululla on liharuokaa kaksi kertaa viikossa (ja siten, että niinäkin kahtena päivänä on toisella aterialla kasvisruokaa) ja viitenä päivänä kasvisruokaa, eli yleensä linssimuhennosta injeran kanssa.

Korppikotkille ja haukoille ei tarvitse kertoa etukäteen, koska tämä päivä ja aika on. Ne löytävät paikalle kyllä. Härän teurastuksen aikaan paikalle ilmestyi kaartelemaan kuin tyhjästä muutama lintu. Kun ruho pistettiin palasiksi, oli paikalla jo parikymmentä lintua ja lopulta niitä oli hyvinkin reippaasti yli sata. Vaikea sanoa lukumäärää, kun niitä oli niin paljon ja joka puolella. Niitä oli kattojen päällä, autojen päällä, puissa, sähköpylväiden päällä, kävelemässä maassa ja lentämässä taivaalla. Haukat pysyivät enimmäkseen lennossa, korppikotkat olivat vähän laiskempaa sakkia. Osa niistä tallaili pitkin tietä ja katseli, koska olisi hyvä paikka pomppia lähemmäs ja napata lihan tai luun pala. 

Aikas monta haukkaa kerralla

Lapset huitoivat kauemmas syöksähteleviä haukkoja ja vieressä pomppivia korppikotkia. Kävimme jo aiemmin helssaamassa hyeenoja, joten emme jääneet odottelemaan hämärää, kun ne tulivat paikalle. Binyam laittoi viestiä illalla, että perinteisesti hyeenat kerääntyivät järsimään viimeisiä luita ja nahanpaloja. Kuulimmekin illalla niin paljon hyeenojen ulvomista, että tiesimme niitä olevan liikkeellä tavallista enemmän.

Pyhäpäivän ratoksi kävimme kävelyllä läheisellä kuivalla joenuomalla. Se on alle km päässä meiltä. Matkalla tutustuimme pariin lähinaapuriin, mm. taaperoon, jolla oli pää täynnä ötököitten puremia ja joka oli niin likainen, ettei kärpäsiä erottanut korvia ja silmiä peittävästä likakerroksesta. Mutta näimme myös pienen aasivauvan. Oih! Ahiija!

Pieni vauva nukkuu <3 <3 <3

Joen uomaa ja eroosiota

Klo 14 olikin suuri tapahtuma; Poikien asuntolan tupa- ja siisteystarkastus. Asiasta oli informoitu poikia perjantaina ja lauantaina koko koululla oli kova siivoustouhu menossa.

Koululla oli myös Aasi Ihanaa. Eiks ooki Ihana?

Kilpailun tuomareina toimivat pappan lisäksi naapurimme Juha ja Tallaku. Tupia on poikien puolella koululla yhteensä 15. Tarkastukseen sisältyi varsinaista komediaa, kun perimmäisten huoneiden pojat huomasivat, millaisiin asioihin tuomarit kiinnittävät huomiota. Kiireen vilkkaa he juoksivat omien huoneidensa luokse ja yrittivät raukat hyppiä tasajalkaa pyyhkiäkseen pölyjä ovenkarmien päältä yms hupaisaa. Yhdessä huoneessa oltiin niin epätoivoisia viimeisellä hetkellä, että he lätkäisivät oven kokonaan lukkoon ja meni hyvinkin useampi minuutti, kun rytkytimme ovea, kunnes he avasivat sen liioitellun ihmeissään; ”Hyvänen aika! Menikö se lukkoon?”.

Kilpailu oli äärimmäisen tiukka ja pisteiden mukaan ykkössijalle ylti kolme tupaa. Lopullinen voitto ratkesi arvalla. Voittajatuvassa oli hyvä yleinen järjestys, hyvä tuoksu, sängyt petattu viimeisen päälle, yleiseen viihtyvyyteen kiinnitetty huomiota ja lattiat ja ikkunat pesty.

Voittajajoukkueen kanssa menimme nauttimaan voitonmaljaa koulun kahvilaan, jossa kukin sai ottaa mitä ikinä halusi. Mukana meillä oli keksejä yleiseen jakoon. Suurin osa pojista otti kuumaa maitoa. Kullanmurut!

Pisteenä i:n päälle kivat naapurimme, nuoripari Takala (Juha opettaa paikallisessa Synodissa ja vaimonsa Hanna on vapaaehtoisena koulussa) oli tuonut Suomesta villasukkia, joista he ystävällisesti lahjoittivat jokaiselle pojalle sukat, oman parinsa sai myös tuomari Tallaku. Pojat olivat niin kiitollisia ja otettuja, että kyyneleet silmissä kiittelivät palkinnoista ja kantoivat ylpeinä villasukkia kaulassa kuin parastakin käätyä. :D Hieno juttu. Tämä oli tosi kiva päivä. Kilpailun jälkeen kävimme vielä opettaja-Heidin takapihan keidasta ihastelemassa teen ja omenapiirakan ryhdittämänä.