Kaikkea hullua

”Hullu” on amharaa ja tarkoittaa suomeksi ”kaikki”. Se ei silti tarkoita, että kaikki olisivat hulluja. 

Kuvan pojat asuivat Hosainan tien varrella ja myivät papaijoita ja kurpitsoja

Klinikkatyö on alkanut. Olinpas taas todella kujalla, kun kuvittelin, että mun työ täällä olisi vähän jeesailla paikallista sairaanhoitajaa hänen työssään. Ei se ihan niin mennytkään. Vaan pikemminkin sillä lailla, että tavoitteena ja toiveena olisi, että tämä paikallinen sairaanhoitaja (millainen koulutus täällä sitten onkin, ehkä jotakuinkin EA1 – lähihoitaja -tasoinen koulutus käytynä. Well, mutta tämä Binyam on tosi kiva kundi, hyväsydäminen ja ystävällinen kaikin puolin. Hän auttaa sen verran, että  hakee tarkastettavat oppilaat paikalle ja tulkkaa.

Hiukan pientä pintasilausta vailla tämä koulun kyltti

Olemme nyt Pirkon kanssa tehneet kaavakkeen, joka kopioidaan x 200, eli jokaiselle oppilaalle oma kaavakkeensa ja varsinaiset duunit aletaan huomenna. Tsekattavana on näkö, hampaat, iho, RR+p, keuhkot, sydän, täit, maha jne. What??? Siis MITÄ? Ja MILLÄ tsekataan? 

No electricity

Tänään menin aamulla klilnikalle tarkoituksenani lainata yksi kirja ja käydä helssaamassa paria kaveria koulun alueella. ”Nörssitreineri” Binyam oli ehkä ymmärtänyt ammattitaitoni pik-kai-sen väärin, koska hän aloitti päivän sillä, että juoksenteli ympäri aluetta hakemassa vaikeimmin sairaita oppilaita luokseni. Oli mätiviä haavoja, syyhyä, hammaskipua, sydänvikainen astmaatikko (siis... ???) ja aina joka välissä flunssaa, mahavaivaa, ihottumaa ja ihan vaan muuten vaan huomiota haluavia söpöliinejä. Voin kertoa, että suurimman osan päivästä tunsin paniikin sekaista epätoivoa, mutta yllättäen pieniä asioita tulee mieleen elämän varrelta. Veljelläni on astma, joten muistan sen hoitamisesta aika paljon. Jalkojen hoidosta  tiedän ihan opiskelujeni puolesta aikalailla (terkkuja vaan Liukkosen lyttäämille jalkaterapeuteille). Ja koska olen viettänyt muutaman erinomaisen informatiivisen vuoden piikomassa virologian professorin ja hammaslääkärin kodissa, niin olisi häpeällistä, ellen tietäisi hiukan sitä sun tätä.  Eriskummallisia asioita tulee mieleen ihan puun takaa, kun ensin luulee, ettei tiedä mitään ja sitten huomaakin, että ei tämä nyt ihan vieras juttu ollutkaan. Mainiota. No, suurimman osan aikaa olin silti siinä paniikin rajamailla.

Kevyen orteesin tekemistä

Assistenttini Binyam

Osansa jännityksessä on silläkin, että tarvikkeet klinikalla vaativat melkoista improvisointikykyä. Esim. sakset ovat hävinnet jonnekin, sideharsoa on koko koulun tarpeisiin 2,5 rullaa, joten ei sitäkään oikein voi hassaamalla hassata. Laastaria ei ole, puhdistustarpeita ei ole, lääkkeitä sillälailla ”tinnish tinnish”, eli vähäsen ja stetoskooppi löytyi, mutta siitä ei oikeastaan kuulu mitään (sydämen syke kuului kyllä, mutta keuhkot...? Sydämen sivuäänet yms???????). No niin. Siis aika paljon pitää lähteä sillä lailla inspirointilinjalla.

Pappa Pennanen on onnensa kukkuloilla täällä. Koululla, erityisesti lasten asuntoloissa, on kaikenlaista pientä korjailtavaa ja pappa on sellaisissa hommissa aika kätevä. Sen lisäksi pojat ovat tärkeinä auttamassa ja oppimassa ja kilpaa halailemassa ”farangia”. Yhtenä tehtävänä onkin vain olla ja osoittaa huomiota. Pappa Pennasen erityishuomion kohteeksi on opettajan toimesta tarjottu erästä pientä poikaa, joka on joutunut kärsimään kaltoinkohtelua ja kiusaamista sekä perheensä että yhteisön taholta. Kuuroushan on muutenkin häpeä, mutta tällä poikaparalla on vielä siniset silmät. Hän on siis todellakin outolintu ja joutunut kärsimään kovasti näistä ”vioistaan”. Nyt parin päivän jälkeen tämä Blue-eyed Angel seuraa uutta isähahmoaan joka paikkaan. Toivottavasti muru saa joitain vahvistavia kokemuksia ennenkuin lähdemme pois täältä. Näiden päivien kokemuksella voisin melkein jo lyödä vetoa siitä, että toinen meistä matkaajista alkaa jo kohta sopia seuraavaa vierailua. Ihan vaan selvyyden vuoksi haluan vielä täsmentää, että se en siis ole minä. (vaikka kyllä täällä on oikeasti tosi hienoa olla. Saa käyttää koko osaamisen ihan jokaista ulottuvuutta. SKID II lomaketta en tosin ole vielä amharaksi nähnyt, enkä kyseistä tutkimusta myöskään siis tehnyt, mutta muuten ei paljon puutu.) (Ai niin juu, anorektikkoja ei täällä ole)

Free Nelson Mandela

Etiopialaista työturvallisuutta

Luin tänään aika hyvän kirjan ”Where there is no doctor”, josta olen oppinut mm. seuraavat asiat: (tarkkana nyt)

Jos sinulla on struuma, niin huom! Kuolleen lapsen käden hierominen struumaan EI PARANNA kyseistä vaivaa! Myöskään korppikotkan aivojen hierominen struumaan ei auta, eikä skorpioninraadon sitominen kaulan ympärille. Voitteko uskoa! Siis auttaako struumaan MIKÄÄN, elleivät nämä Pirkka-niksitkään tehoa?

Toinen tärkeä tieto: Jos sinua ammutaan, niin uskomattonta kyllä, mutta suolihuuhtelu EI AUTA!

Jos sinua puree käärme, niin lehmänlannan hierominen päähän EI AUTA! (tiedän; Tässähän tulee sellainen olo, että auttaako MIKÄÄN MIHINKÄÄN?!?)

Kirja väittää myös, että ihmisen ulosteiden hierominen silmän ympärille EI PARANNA NÄKÖÄ! (olipa hyvä, että tuli luettua kirja ennenkuin alamme tarkastaa oppilaiden näköä) (ja hei kaverit, lopettakaa siis se ulosteilla tuhriminen)

Tässä muutama tärkeä neuvoa nykyaikaiseen lääketieteeseen. En todellakaan tiedä, mikä sitten lopulta auttaa, jos kaikista vanhoista hyvistä konsteista pitää muka noin vaan luopua, mutta kun tästä nyt on ihan painettua sanaa, niin ajattelin jakaa tätä nykyajan tutkimustietoa eteenpäin.

No oikeasti kirja oli kyllä tosi hyvä, siinä oli näitä mielenkiintoisia uskomuksia ja paljon hyviä neuvoja terveyden edistämiseksi ja sairauksien hoitamiseksi alkeellisissa oloissa.