Olen taas oppinut pari uutta viittomaa.
”Sinä olet ferentsi”. ”Sinä olet lääkäri”. ”Sinä olet
älykäs”. Joopajoo. Tietäisivät vaan. Mun nimi viitotaan sillä
lailla, että sormilla viitotaan ”P” ja se merkki vedetään
posken yli. Luulin ensin, että se viittaa jotenkin kaulaan, koska
väri ”valkoinen” viitotaan näyttämällä kaulaa, mutta se
tarkoittaakin, että olen ”Pirita, joka hymyilee aina”. En tajua,
missä todellisuudessa nämä elää.
 |
| Kerjäläisäiti ja pienenpieni |
 |
| Mun uusia kavereita |
No, ekanakaan en ole lääkäri. Enkä
ole näille väittänytkään niin, vaikka he kertovatkin mitä
eriskummallisempia vaivojaan klinikalla ja yritän niistä sitten
päätellä jotain (tai siis yritän olla edes sen näköinen, että
päättelen jotain, koska yleensä päässä raksuttaa niin tyhjää
kuin vaan ikinä voi kuvitella) ja samalla toivon hartaasti, että
kukaan ei kuole ainakaan mun laiminlyöntieni tähden. Ekat
antibiotit lähti tänään yhdelle sinuiittipotilaalle. Tai
luulisin, että se on sinuiitti.
Näiden lääkärileikkien lisäksi
opetin tänään amislaisille jalkojenhoitoa. Se oli aika kivaa.
Huomenna opetan toista ryhmää. Tuli taas tosi hassu olo, kun
jokainen oppilas lykkäsi vuoron perään jalkansa mun syliin ja
sitten annoin kaikkitietäviä (eli yleispäteviä) ohjeita. ”Kynsi
on leikattu liian lyhyeksi”, ”Tämä väli hautuu helposti,
annanpa tästä huopaa” yms. Koti-Suomessa olen ihastunut villaan,
mutta täällä olen huomannut myös, että valebanaanin kuidut ovat
varsin päteviä varpaanväli-ensiapuja. Valebanaanin kuitu on aika
pehmeää ja sitä täällä on jokaisella saatavilla. On oikeastaan
aika hauskaa soveltaa kaikkea tietoa ihan kaikkeen saatavilla olevaan
materiaaliin. Esim. jollei ole hohkakiveä, voi kovettumat hieroa
pois vaikka sementtiä vasten (tämän huomasin kerran itse
uima-altaan reunalla). Ja jollei ole rasvaa, voi käyttää vaikka
ruokaöljyä (no ton nyt tietää kuka vaan). Tämmösiä kaikkia
Pirkka-niksejä täällä saa keksiä. Joskus se on tosi hauskaa ja
haastavaa, joskus (ehkä useammin) aika turhauttavaa, kun ei ole
lääkkeitä ja tarvikkeita, vaikka tietäisi, mikä auttaisi.
 |
| Abdulkafar ja pienemmät tarkstettavat |
 |
| Pieni potilas. Tällä kodittomalla savenvalajan (eli kaikkein hyljeksiyimmän ihmisryhmän) lapsella on ollut syntymästä saakka avanne, Nyt lapsi on leikattu ja ihmeellistä kyllä, hän on vielä hengissäkin, vaikka on syntymästä saakka elänyt likaisten kadulta löydettyjen muovipussien toimittaessa avannepussin virkaa. |
Olen bongannut täällä elukoita.
Leijonia, norsuja, virtahepoja tai kirahveja en ole nähnyt, mutta
kotielukoita näkyy joka puolella, joka paikassa ja joka hetki. Mulla
on kuurojen koululla uusi ystävä. Se on ihana ja kiltti aasi, jonka
nimi on (ei Ihaa, vaan) Ihanaa. Sen mielestä mun paidat on aina tosi
makoisia ja kun mä lähden, niin jää se tuijottamaan mun perään
niin kauan, kuin mä kävelen sitä tietä pitkin. Eilen mä huusin
sille monta kertaa, että lopettais sen syyllistämisen, kun se vaan
tuijotti mun perään. Hän sit yritti teeskennellä, ettei tajunnu
yhtään, mitä mä puhuin, vaikka tajus ihan hyvin, kun mä sanoin
sille, ettei mun paitaa SAA syödä. Ihan hyvin ymmärsi suomea siinä
kohtaa, mut sit alko esittää kuuroa ja kielitaidotonta, kun mä
lähdin. No, hän on varman ottanu mallia noista kuuroista tuolla
koululla, et miten ollaan ihan kuurona. Mä en kuitenkaan osannu
viittoa, että nyt loppu tommonen syyllistävä tuijotus.
 |
| Kuka tämmöstä voi vastustaa??? Kuka? |
Kyllä mä pari kertaa käännyin
takasin silittelemään Ihanaata, mut pakkohan mun oli jossain
vaiheessa lähteä.
