Aika Hosainassa on nyt ohi. Haikein
mielin ja raskain sydämin jätimme hyvästit rakkaille ihmisillemme.
Täytyy sanoa, että Pinnamiinia tulee kyllä ihan tolkuton ikävä.
(nimi Pinnamiini tulee siitä, että Binyam on etiopialainen muunnos
Benjaminista ja sen niminen taas on nuorin mun veljenlapsista.
Isosisaruksensa kutsuvat Benjaminia Pennamiiniksi. Siksi olemme
ristineet Binyamin Pinnamiiniksi.) Kyyneleet silmissä erosin
Pinnamiinistani. Onneksi mulla on Harri odottamassa kotona.
 |
| Hymyä kyynelten läpi |
Viimeisen illan kunniaksi reksi Taddese
kutsui meidät syömään Lemma-hotelliin. Saimme lahjaksi
Hadia-alueen perinteistä käsityötä. Myös Binyam antoi mulle
läksiäislahjaksi samaa perinteistä kuosia. No, sanomattakin on
varmaan selvää, että liikutuin Pinnamiinin lahjasta enemmän,
mutta mä olenkin törkeen puolueellinen ja järkkymättömästi
Binyamin hyväksi. :) Mutta oli se Taddesen lahjakin ihan huippu
juttu ja meidän ilta Lemmassa tosi kiva. Kun tultiin takasin
Hosainan kämpille, oli Tallaku siellä venailemassa pimeällä
pihalla. Oli odottanu ties kuinka kauan, rassu. Hän oli kirjoittanut
meille kummallekin kauniin kirjeen. Mä sain viimeisenä duunipäivänä
vaikak kuinka monta kirjettä. Melkeen tekis mieli sanoa, että
enemmän kirjeitä kuin aiemmassa elämässäni yhteensä, mutta se
ei ole kyllä totta. Mun BFF oli niin kova kirjottelemaan kirjeitä
kakarana, että kyllä se kiintiö on täynnä jo.
 |
| Vasemmalta: Asefa, pappa, Taddese, minä ja Baheru |
 |
| "Tummaa" sano hadialaine |
Viimeisenä yönä enne oikein saaneet
unta. Itse pompin pihalla katselemassa tummaa ja kirkasta
tähtitaivasta. Pakkailimme loput tavarat aamuyöllä ja lähdimme
pihamiehemme Solomonin kanssa bazaazilla huristelemaan pitkin pimeitä
katuja. Bussiasemalla oli jo kova kuhina. Täällä on semmonen tapa,
että ihmiset tulee bussiasemalla kun tulee ja bussi lähtee sit, kun
se on ääriään myöten täynnä. Eli me saatiin venata sitä
bussin lähtemistä sitten about 1,5 h. Eikä siinä mitään, sehän
on ergonomista ja järkevää, mutta sitä mä en tajua, että miksi
ihmeessä sitä moottoria pitää surruuttaa vähintään 30 min
ennen lähtöä. Suomessa talvella voi olla joku pieni idea käyttää
moottoria pikkasen aikaa ennen lähtöä, mutta täällä?
Afirikassa? C'on.
 |
| Yhdistetty tiskijukka ja rahastaja. Hän huuteli mm. bussissa, että mitä radiokanavaa halutaan kuunnella ja välillä soi Ricky Martin ja välillä taas kirkkomusiikki. Meillä kaikilla oli niin mukavaa. |
Mä istuin nenä kiinni ikkunassa koko
matkan. Maisemat on kyllä täällä ihan parhaat. Massiivisia
apinanleipäpuita, joiden alle mahtuu kymmeniä ihmisiä istumaan
keskipäivän auringolta varjoon, jyhkeitä vuorijonoja ja kauniisti
maalattuja majoja valebanaaniviljelmineen. Sitäpaitsi huomasin
ekanakin, että kun pelkää henkensä edestä vuoristoteillä, niin
ei ehdi kärsimään matkapahoinvoinnista (ilonaihe nro 1) ja koska
täällä on muutenkin jatkuvaa älämölöä, niin ketään ei
häirinnyt, vaikka mä lauloin puoli matkaa kaikenmaailman
lallatuksia (ilonaihe nro 2).
Bussissa on semmonen hassu sääntö,
että ekalla rivillä ei saa nukkua. Syystä mulla ei ole
aavistustakaan, mutta pelästyin, kun rahastaja (joka muutenkin
karjui koko ajan milloin mitäkin) alkoi huutaa ja tuuppia
etupenkissä istunutta miestä. Viidessä sekunnissa koko
bussilastillinen ihmisiä oli liittynyt tähän kiistaan. Osa tuntui
olevan puolesta, osa vastaan. Muutama tyyppi oli jo raahaamassa
etupenkin miestä ulos bussista, kun ongelma ratkesikin yllättäen
sillä, että etupenkin mies tulikin istumaan mun riville. Mä
tietysti kuvittelin, että tää tyyppi on mikälie terrosisti tms,
kun sai aikaan tommosen selkkauksen, mut sit selviskin, että tän
hirmuisen huutamisen takana olikin vaan se, että tää mies oli
nuokkunut siinä bussin etupenkillä ja se on kiellettyä.
Bussin päättäri oli Merkatolla, eli
Afrikan suurimmalla torilla. Käytiin hakemassa Mayetin kanssa pari
matkalaukkua Mekanissasta, jotka oli toimitettu sinne jo muutama
päivä sitten Hosainasta autokyydillä. Sitten suuntasimme Kotebeen,
eli majapaikkaamme ennen Suomeen lähtöä. Nice. Majoitumme muutaman
päivän hotellissa Zauditun taloa vastapäätä ja sen jälkeen
muutaman päivän Zauditun luona.
 |
| Mun peti hotellissa |
 |
| Munsta tuntuu, että Hosainan sairaalassa ja täällä hotellissa on ollu sama sähkömies asialla |
Jälleennäkeminen Zauditun kanssa oli
sydäntälämmittävä. Kiva niin, koska kyllä meillä kummallakin
on aika ikävä Hosainaan ja tällä tarkoitan siis Hosainan ihmisiä.
Viimeinen viikko Addiksessa on täynnä
ohjelmaa. Tämä aika siis tulee menemään nopeasti. Täällä
Addiksessa on vähän liiankin monta asiaa tehtävänä ja liiankin
monta ihmistä tavattavana, mutta tärkeintä on, että ollaan kohta
jo suuntaamassa kotiin. Borta bra men hemma bäst, sano ruattalaine
ja vaikka täällä on ihan tosi kivaa ollut ja olen oppinut ihan
ammatillisestikin huimasti, niin kyllä on jo ikävä kotiin.
