Ollaan oltu Addiksessa pari päivää.
 |
| Joo et me ei mentäis tänne |
 |
| ... eikä tänne |
Tähän on mahtunut kaikenmoista mukavaa, mm. markkinat, yhden
katulapsen auttamisprosessin käynnistäminen, jumalan ja jeesuksen
tapaaminen ja olemme käyneet näiden neljlän päivän aikana jo
KAKSI kertaa Axum-hotellissa suihkussa ja saunassa, eli olemme ihan
intoutuneet läträämään vedellä tässä vesisäännöstelyn
kaupungissa. Axum-hotelli on Haya Huletissa, eli tosi kaukana täältä,
mutta kunnollisia pesupaikkoja ei löydy ihan mistä vaan.
 |
| Axum-hotellin lepohuone saunavieraille. Olin tällä kertaa ainoa asiakas. |
Kävimme myös Merkatossa, eli Afrikan
suurimmalla torilla. Tällä kertaa ajelimme autolla sen läpi, joten
vasta nyt ekaa kertaa sain jonkinmoisen käsityksen, miten valtava se
onkaan. Tuntui, että se ei lopu koskaan, mutta onneksi loppui, koska
syy, miksi ajelimme Merkaton läpi ja sen ohi oli ykköstoiveeni koko
reissulla; Amanuel Mental Hospital.
Amanuelissa ei saanut kuvata, mutta
kokemus oli tosi hieno. Osastoja sairaalassa on 11 ja potilaspaikkoja
n. 300. Pääasiallinen diagnoosi on psykoosi ja sanottaisiinko, että
sen kyllä huomaa. Kohtasimme mm. jumalan ja jeesuksen. Munsta se oli
aivan sopivaa, kun nyt ollaan täällä ihmiskunnan kehdossa.
Sairaalalla on kaksi 2-kerroksista taloa, joissa on lähinnä
hoitohuoneita, henkilökunnan ja omaisten kanttiini, lääkärin
vastaanotot, kokouksia ja omaisten tapaamisia. Sairaalan alueella on
aikamoinen määrä parakkeja, jotka muistuttivat mielestäni aika
paljon vanki- tai keskitysleiriä viihtyvyydeltään. Parakin yhdessä
asuinsolussa majaili n. 10 potilasta.
Tästä melko kolkosta atmosfääristä
huolimatta plussana pitää sanoa, että potilaat olivat puhtaissa
vaatteissa ja sairaala-alue kaiken kaikkiaan oli hyvin siisti. Sairaalahoitoon kuuluu majoitus ja ruoka, mutta lääkeet potilaiden pitää itse maksaa. Luonnollisesti siis hyvin moni on täysin ilman lääkitystä. Psykoottisia potilaita oli siis paljon ja joka paikassa. Uskoisin,
että eristyskin siellä oli, mutta me emme sitä nähneet.
Sairaalassa oli käyntipäivänämme tupakanvastaisen kampanjan
huipentumana suuri juhla, jossa oli valtavasti ilmapalloja, musiikkia
ja varsin asiallisen kuuloisia puhujia. Joku potilaista toi mulle
tuolin, toinen tuli kertomaan, että on jumala ja jeesus. Selvä.
Sanoin siihen, että hauska tutustua, että sillä lailla mun
kohtaamiseni sitten meni. Jälkeenpäin tuli mieleen, että siinä
tilanteessa voisi koittaa sanoa jotain vähän älykkäämpääkin.
Vaikka koittaa jotenkin selitellä syntejään tai jotain.
 |
| Kätsysti ulkoistettu avohoitopotilas sairaalan muurin ulkopuolella |
Tässä on pari päivää mennyt yhden
2-v katulapsen kohtaloa pohdiskellessa. Vaihtoehtoja pienen pojan
auttamiseksi mietittiin suuntaan ja toiseen, mutta asia on vielä
kesken. Toivottavasti ehdimme saada homman päätökseen ennen
maanantaita. Tällä hetkellä vahvimapana ehdokkaana katulapsen
auttamiseksi on sellainen idea, että lapsi muuttaisi
hyväntekeväisyysjärjestön tiloihin tähän lähelle ja pappa
avustaisi välillisesti hänen elatustaan. Ystävälliset ihmiset
ovat auttaneet häntä mm. siten, että poika voi käydä läheisessä
leipomossa syömässä aamu- ja iltapalaksi leipää ja teetä.
Pojalla on äiti, mutta äiti työskentelee pyykinpesijänä tässä
alueella ja jättää aamulla lapsen kiertelemään pitkin katuja ja
hakee illalla myöhään pois. Tämä alue on tosi kiva, mutta täällä
kulkee paljon autoja ja on syviä katuojia jne, puhumattakaan siitä,
ettei lapsella ole ruokaa tai lämpimiä vaatteita. Tällä hetkellä
lapsi juoksentelee pääosin pitkin katuja täysin suojattomana.
Katsotaan, kuinka tässä nyt käy.
Asumme nyt Zauditun vieraina Kotebessa.
Tosi kivaa olla ihan tavallisen perheen vieraana. Zauditulla on kolme
tyttöä ja tuntuu, etteivät he muuta ehdikään kuin passaamaan
meitä. Voi vitsi sentään. Kyllä meillä on ruhtinaalliset
oltavat. Onneksi on näin ihania ystäviä!
